Perustietoa   Tutkimustietoa   Uutisia   Muuta tietoa

Recke, G., Willer, H., Lapmkin, N. and Vaughan, A. 2004. Luomumarkkinoiden tiedonkeruun kehittäminen Euroopassa Tilastotietojen kattavuuden ja laadun parantaminen. Arvola, A. & Lähteenmäki. L. 2003 Kuluttajien mielikuvat jalostetuista luomutuotteista Paananen, J. & Forsman, S. 2003 Lähiruoan markkinointi vähittäiskauppoihin, suurkeittiöihin ja maaseutumatkailuyrityksiin

Recke, G., Willer, H., Lapmkin, N. and Vaughan, A. 2004.

Luomumarkkinoiden tiedonkeruun kehittäminen Euroopassa

Tilastotietojen kattavuuden ja laadun parantaminen.
Development of a European Information System for Organic Markets - Improving the Scope and Quality of Statistical Data. Proceedings of the 1 st EISFOM European Seminar, Berlin , Germany , 26-27.4.2004. FIBL. 258 p. ISBN 3-906081-53-2
http://orgprints.org/00002935/

Useimmissa Euroopan maissa luomutuotannosta ja markkinoista kerätään vain perusluonteisia tietoja. Koska tilastotietojen keräämiseksi ei ole olemassa yhtenäisiä ohjeita, eivät eri maiden keräämät tiedot ole keskenään vertailukelpoisia.

EISFOM on EU:n 5. puiteohjelman hanke, jonka tarkoituksena on luoda ohjeet käyttökelpoisen ja luotettavan tilastotiedon keräämiseen Euroopan luomutuotannosta ja -markkinoista. Tällaisen tiedon tarvitsijoita ovat hallinto, viljelijät, jalostajat, tukkukauppiaat sekä muut luomumarkkinoiden kanssa tekemisissä olevat tahot. Hankkeessa on muodostettu eri yliopistojen, tutkimuslaitosten ja markkinatutkimuslaitosten tutkijoiden verkosto Itävallasta, Tanskasta, Saksasta, Italiasta, Alankomaista, Puolasta, Sveitsistä ja Isosta Britanniasta. Kolmivuotista hanketta koordinoi Walesin yliopisto.

Hankkeessa analysoidaan nykyisin käytössä olevat tiedonkeruujärjestelmät 32 maasta. Lisäksi tehdään ehdotuksia uusien tai olemassa olevien tiedonkeruu- ja -käsittelymenetelmien kehittämiseksi. Ehdotukset tulevat toimimaan laatujärjestelmän kehittämisen perustana tietojen luotettavuuden takaamiseksi. Kolmivuotinen hanke käynnistyi vuonna 2003 ja päättyy 2005.

EISFOM:in ensimmäinen kongressi pidettiin huhtikuussa 2004 Berliinissä. Kongressijulkaisussa käsitellään luomualan tilastotiedon keruuta osa-alueittain; maatilojen rakenne ja tuotanto, tilojen talous ja hinnat, tarjonta ja kauppa, vähittäismyynti ja kulutus sekä tarjonnan ja kysynnän tasapainoa ja poliittisia toimia. Artikkelien kirjoittajat edustajat EU:n komissiota, Eurostatia, FAO:a, IFOAM:a, tilastotoimistoja ja muita luomusektorin toimijoita.

Lisätietoja hankkeen internet-sivuilta
http://www.eisfom.org

Arvola, A. & Lähteenmäki, L. 2003

Kuluttajien mielikuvat jalostetuista luomutuotteista

Tietoa markkinalähtöisen tuotekehityksen pohjaksi. VTT Tiedotteita 2217. Espoo. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. 86 s. + liitt. 7 s.  ISBN 951-38-6190-2 (nid.), ISBN 951-38-6191-0 (pdf)
www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2003/T2217.pdf

Tutkimuksen tavoitteena oli hankkia kuluttajalähtöisen tuotekehityksen ja markkinoinnin kannalta hyödyllistä tietoa luomutuotteiden ja erityisesti jalostettujen luomutuotteiden hyväksyttävyyteen vaikuttavista tekijöistä. Kvalitatiivisessa tutkimuksessa selvitettiin sitä, mitä uskomuksia ja mielleyhtymiä kuluttajat liittävät erityisesti jalostettuihin luomutuotteisiin ja mitkä tekijät estävät tai edistävät näiden tuotteiden hyväksyttävyyttä. Aineisto kerättiin ryhmäkeskusteluilla.

Luomu tuo tuotteisiin kuluttajien mielestä lisäarvoa, mutta sen kokeminen riippuu tuotteen ja kuluttajan ominaisuuksista. Jalostettujen luomutuotteiden ympäristöystävällisyyttä ei yleensä aseteta kyseenalaiseksi, mutta valmisruokien epäterveellinen imago, tuotteen luonnollisuuden kyseenalaistavat prosessointimenetelmät sekä lisäaineiden käyttö voivat olla ristiriidassa luomutuotteiden perusmielikuvan kanssa. Mielikuvat ja luomutuotteille asetetut odotukset ovat kuitenkin erilaisia eri kuluttajilla.

Aineiston perusteella tunnistettiin kaksi erilaista luomukäsityksen tyyppiä ns. perinteinen ja moderni. Perinteisemmin luomuun suhtautuvat kuluttajat torjuvat tuotteen helpommin, jos se ei vastannut heidän ideaalikuvaansa mm. puhtaasta, luonnollisesta ja terveellisestä luomutuotteesta. Esimerkiksi lisäainekoodin näkeminen tuoteselosteessa tai tuotteen einesmäisyys, korkea rasvapitoisuus tai ulkomainen raaka-aine saattoivat kumota tämän mielikuvan. Nykyaikaisemman käsityksen omaavat kiinnittivät enemmän huomiota itse tuotantotapaan. He eivät yhtä helposti torjuneet luomutuotetta tuoteominaisuuksien, tuotetyypin tai alkuperän perusteella. Esimerkiksi luomutuotteita aktiivisesti käyttävät, sekä lapsiperheet olivat kiinnostuneita monenlaisista, myös jalostetuista luomutuotteista. Keskusteluissa tuli esille myös monien osallistujien tietämättömyys luomuelintarvikkeen määrittelystä ja erityisesti siitä, miten luomutuotanto eroaa tavanomaisesta sen jälkeen kun elintarvike lähtee tilalta.

Paananen, J. & Forsman, S. 2003

Maa- ja elintarviketalous 24. Helsinki. MTT Taloustutkimus. 62 s. + liitt. 7 s. ISBN 951-729-761-0 (pain.), ISBN 951-729-762-9 (verkkojulk.)
www.mtt.fi/met/pdf/met24.pdf

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten lähiruokatoiminnalla voidaan edistää elintarvikealan maaseutuyritysten kilpailukykyä ja menestymistä. Lähiruoalla tarkoitetaan ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin lähiruoan markkinointimahdollisuuksia vähittäiskaupassa, suurkeittiöissä ja maaseutumatkailussa. Aineisto kerättiin haastattelemalla henkilöitä, jotka olivat pienten maaseutuyritysten ja eri markkinointikanavien edustajia.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että lähiruoka käsitteenä ei ole yksiselitteinen. Keskeisintä eri toimijoiden lähiruokamäärittelyissä oli ruoan tuotannon ja kulutuksen maakunnallisuus ja ruokaketjussa toimivien keskinäinen läheisyys.

Vähittäiskaupassa lähiruokaan liitettiin erilaistetut tuotteet ja paikalliset makutottumukset. Lähiruoan hyödyntäminen kaupan markkinointivahvuutena on vähäistä. Lähiruokatuotteet nähdään enemmänkin täydentävinä erikoistuotteina ja niiden imagollinen merkitys on myyntiä suurempi. Suuremmilla myymälöillä näyttää olevan paremmat mahdollisuudet ottaa paikallisia erikoistuotteita valikoimiinsa. Vähittäiskauppa näyttäisi olevan haasteellisin markkinointikanava, silla tuote täytyy markkinoida kaksi kertaa, ensin vähittäiskauppaan ja sitten kuluttajille. Tuotteiden ja pakkausten houkuttelevuuteen on perusteltua kiinnittää enemmän huomiota. Kuluttajan on vaikea tunnistaa lähiruokaa myymälässä. Logistiikka on aihealue, joka lähiruoan markkinoinnissa nostaa esille monia kysymyksiä.

Suurkeittiöitä, erityisesti kunnallisia ateriapalveluyksiköitä, voidaan pitää lähiruoan potentiaalisimpana markkinointikanavana pienyrityksille. Suurkeittiöissä lähiruokaan liitettiin tuoreet raaka-aineet, lisäaineettomuus, alkuperätieto, vuodenaikatuotteiden hyödyntäminen, kasvatuksellinen merkitys sekä ammatillinen viihtyminen suurkeittiötyössä. Lähitoimittajat nähdään lähinnä täydennystoimittajina. Lähiruoan käytön lisääminen edellyttää, että pienyritykset ovat nykyistä aktiivisempia tuotteidensa tarjonnassa. Kysyntää on erityisesti esikäsitellyille ja pidemmälle jalostetuille tuotteille.

Maaseutumatkailussa lähiruokaan liitettiin erityisesti luonnontuotteet, hyvä maku ja ruokaketjun läpinäkyvyys. Maaseutumatkailussa hyödynnetään jossain määrin lähituotteita, mutta niiden hyödyntäminen tietoisena markkinointimahdollisuutena on vielä vähäistä. Lähiruokaa tuodaan ennemminkin kokemusten ja elämysten kuin aktiivisen tiedottamisen tai markkinoinnin kautta esille. Paikallisia ruokatuotteita voitaisiin tuoda maaseutumatkailussa tietoisemmin esille ja hyödyntää tuotteistamisessa elämysajattelua. Lähituotteiden parempi hyödynnettävyys edellyttää paikallisten elintarvikeyritysten ja maaseutumatkailuyritysten aktiivista vuorovaikutuksen ja strategisen kumppanuutta.